Peikkometsäkakku

Tämän kakun tein tilauksesta jo pari viikkoa sitten, mutta en ole laiskana jaksanut edes kuvia käydä aiemmin läpi. Siinä välissä tein isänpäiväkakunkin, jota en edes kehdannut kunnolla kuvata. Tämä kakkujen tekeminen alkaa taas hieman tökkiä, ja pelkkä ajatuskin loppuvuodeksi tehtävistä kakuista aiheuttaa stressiä. Pitäisi ehkä tällä kertaa viisaana pitää pientä taukoa ennen kuin nuo salakavalat kakut vievät taas koko innostukseni leivontaan.

Minulla on aina ollut jokin ihme viha-rakkaussuhde kakkuja kohtaan, sillä vaikka kovasti niiden tekemistä rakastankin, otan niistä aina liikaa paineita. Yhdenkin kakun tekeminen vie vain niin paljon aikaa ja voimia, että sen jälkeen parin päivän loma kuulostaisi aina enemmän kuin lupaavalta.

Silti pienimmätkin syyt tehdä kakkuja ovat minulle SUURIA, eikä niitä ihan helpolla jätä väliin. ;)

Kakun valmistumisen kanssa teki tiukkaa, vaikka koristeita olinkin jo viikon ajan tehnyt. Luulin olevani kerrankin hyvin aikataulussa, mutta tavallista suurempi kakku vaatikin yllättävän paljon työtä. Niin tyypillistä minulle. :D

Koristeisiin jouduin pyytämään apua siskoltani, vaikka muuten kaiken tykkäänkin itsepäisesti tehdä itse. :) Välillä on vain hyväksyttävä toisten apua, jotta itsekin ehtii levähtää. Iso kiitos siis Annille koirista ja peikosta!

Tulipa tätäkin kakkua tehdessä mietittyä, että tuntipalkalla kakkuja tekemällä tulisi aika äkkiä miljonääriksi. :D